Suomen liikennepolitiikka kohtaa suuria haasteita tulevina vuosina. Ilmaston ja tuotantorakenteen muutos sekä julkisen talouden haasteet vaativat etsimään tuottavampia tapoja liikennejärjestelmien ylläpitoon. Liikennesektorilla on suuret mahdollisuudet parantaa toiminnan tuottavuutta. Huomio käännetään väylistä asiakkaisiin.
INVESTOINNIT UNOHDETTU
Miten Päijät-Häme ja Lahti keskuksena ovat hoitaneet liikennepolitiikan edellä mainituilla tulevaisuuden näkymillä? Pelkistetysti voi todeta: tyhmästi ja kalliisti! Meillä on kaikki keskittynyt eteläisen ohitien varaan. On unohdettu täysin suuret sisäisen liikenteen investoinnit, joita nyt niukan rahan ja yhä kohoavien kustannusten aikaan on pakko toteuttaa. Maakunta on saanut etelä- pohjoissuunnan tiet kuntoon (4-tie), mutta sisäinen liikenne ja itä-länsi -suuntaan on täysin tekemättä (vt 12). Miksi ei ole rakennettu sisäisiä ongelmaväyliä etukäteen, jotta saisimme tulevan kehätien käyttöön täydellä teholla? Miksi ei ole kiinnitetty huomiota 4-tien ramppien rakentamisen järkevyyteen silloin kun tie valmistui Lahden kohdalla?
KESKUSTA JÄÄ HUOMIOTTA
Eteläinen liittymä on korjattu moneen kertaan ja siitä on tehty todellinen sisäinen sumppu toimivan liikenteen kannalta, jota nyt korjataan pätkittäin. Itäinen liittymä Sotkan kohdalla, varsinkin Lahdesta Helsinkiin ajettaessa on torso. Aseman seutu ja koko eteläinen Lahti odottaa ratkaisuja. Niiden lähdettyä liikkeelle, on eteläinen Lahti on vuosia tietyömaana. Supermarkettien pihat ja liittymät rakentuvat ja toimivat nopeasti kaupungin myötävaikutuksella: Niiden kaavat ja perusinfra tulee kuin marketin hyllyltä. Miten teollisuuden ja asukkaiden palvelut liikenteellisesti toimivat Lahdessa? Nopeita päätöksiä ei tule kun ”iso ässä” jumittaa erityisesti keskustassa. Pyydykset on viritetty kaupungin laidoille, keskusta saa olla kehittämättä.
RAKENTAMINEN VAIN HAAVE
Hiljaista on ollut vt 12 -rintamalla, pikainen rakentaminen on vain haave nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Olen ennustanut eteläisen kehätien rakentamisen alkavan v. 2017. Nyt ennustan: aikaisintaan 2020-luvulla ja rankasti karsittuna versiona. Kannattaa keskittyä pienempiin projekteihin kaupungin sisällä.
Nyt koittaa uusi aika, jossa liikennemuotoja tarkastellaan valtakunnan tasolla laajasti. On nivottava yhteen rautatien, moottoritien ja liittymäväylien toimivuus. Lentokenttä meillä jo on Vantaalla.
Miten tämä yhteysliikennepuoli toteutuu? Aseman seudun ongelmatkin ovat vielä ratkaisematta.
Herätys kaupunginhallitus, Tevin herrat ja rouvat!
Ps. Ei tule suurkuntaa, päätöksenteko pysyy hajallaan. Menetämme aikaa merkittävän aluekeskuksen rakentamiseksi. Selvitysmiehille nopeasti kenkää, on aloitettava suorat neuvottelut kuntien kesken palvelujen järkeistämisestä. Työ jatkuu, vaikka uusikunta valmistelu meni pieleen! Arvovaltatappio Lahdelle, kun yksikään naapuri ei luota.
Ei tule Heiliä Heinolasta! (Itä-Häme 23.7.)
Kansanäänestys ja heti. Kyllä kansa tietää pitääkö Päijät-Hämeeseen muodostaa uusi suurkunta vai pysytelläänkö entisinä pikkukaupunkeina ja -kuntina. Kansanäänestystä pidetään populistisena vaatimuksena valtaapitävien piireissä. Demokratiaa kun on se, että media mellastaa asialla miten tahtoo ja ihmiset muodostavat siitä mielipiteensä. Nyt näyttää pahalta hankkeen suhteen. On käymässä samoin kuin Heinolan ja Pertunmaan yhdistymisneuvotteluissa.
Meneillään olevan Uusi kunta -kuntaliitosselvityksen yhteydessä on mahdollista järjestää äänestys liitoksesta. Tästä mahdollisuudesta on esitetty monia mielipiteitä. Epäilijät pelkäävät, ettei kansa sittenkään tiedä, ainakaan tarpeeksi. Puolustajat katsovat, että tulevaisuuden kannalta tehtäviin keskeisiin ratkaisuihin, kuten kuntaliitoksiin, tulee saada selkeästi esiin kuntalaisten oma mielipide. Edustuksellinen päättäminen ei riitä.
Nimensä mukaan äänestys on neuvoa-antava eli se ei sido päättäjiä. Toki se antaa tunteen lähidemokratian toteutumisesta ja mielipideilmaston kartoittamisesta. Neuvoa-antava kansanäänestys on hyvä lisä päätöksenteolle. Päijät-Hämeen kunnissa kansanäänestystä joudutaan harkitsemaan, jos uuskuntalaiset valtuustot eivät ensi syksynä hyväksy yhdistymissopimusta edes päivitettynä.
Jos ja kun Uusi kunta lopulta syntyy, samalla saattaa syntyä pahemman luokan demokratiavaje. Eli suomeksi valta ja päätöksenteko luisuvat harvojen käsiin. Kuntaselvityksen mukaan lähidemokratia toteutuu aluelautakunnassa, joita jokaiseen vanhaan kuntaan ja kaupunkiin pystytetään. Ovatko kansalaiset suuren kunnan suuressa byrokratiassa halukkaita vaikuttamaan? Aluelautakuntien tehtävät tuntuvat melko ”neuvoa-antavilta”. Niistä syntynee eräänlaisia kadunkulmakokouksia, joissa puhutaan ja uhotaan paljon, mutta joilla ei ole todellista päätösvaltaa: uuskunnan valtuusto iskee lopullisesti nuijaa pöytään ja sillä siisti.
Itse uskon, että jos neuvoa-antava kansanäänestys järjestetään, osa suurkuntakandidaateista katoaa suunnittelukartalta. Kansalaiset eivät ole valmiita katsomaan tarpeellista kuntafuusiota taloudellisten realiteettien, alueen kilpailukyvyn ja peruspalveluiden tehokkaan tuottamisen näkövinkkelistä. Omaan kotikuntaan liittyy liian paljon tunnepitoista, sellaista jota ei vielä voi euroissa mitata.
Heinolalaiset ovat myös päättämässä muiden kuntien kohtalosta: Miten pärjäävät Hartolan ja Sysmän kunnat? Joissain piireissä ilmeisesti kuvitellaan, että varakkaat kesämökkiläiset ohjaavat mökkikuntiensa talouden kuntoon. Palvelut tosin ovat sitten aika niukat ja kalliit pienituloisten kannalta. Talous on selvityksen heikoin lenkki. Ajatellaan että kaikki menee hyvin pelkästään sillä kun mennään yhdeksi kunnaksi!
Olennaista on se tahtotila ja uskallus mikä valtuutettujen pitää ottaa näkemyksilleen vuosikymmenten päähän, ei tämän päivän tilanteeseen. Siis halutaanko elinkelpoista lähes maakunnan kokoista Uutta kaupunkia vaiko ei?
KUNTAA PITÄÄ JOHTAA AMMATTIMAISESTI (Omalähiö 7/2010)
Maakuntahallinto. Sosiaali- ja terveystoimi. Henkilöstöpalvelut… Viime aikoina Lahden seudun kovimmasta johtajakärjestä moni on suunnannut uransa kohti uusia haasteita. Perinteisesti Lahti on ollut johtajapaitsiossa – kaupunkiin on ollut vaikea rekrytoida hyviä johtajia. Nekin jotka ovat kaupunkiin osuneet, ovat liian nopeasti lähteneet. Ja joskus jopa haasteiltaan vähäisimpiin tehtäviin.
Lahtelainen johtamiskulttuuri on aina ollut suurennuslasin alla. Lahden mallina on ollut, että hyvät johtajat joutuvat savustuksen uhreiksi. Kaupungintalo on suuri sylttytehdas. Onko uudet ja rajoja rikkovat ideat ja toimet on nopeasti vedetty ruotuun, myöskin luottamusmiestaholta?
Kuntaliiton Uusi- Kunta 2017 -tutkimuksessa vastikään todettiin, että kuntien johtamiseen toivotaan tulevaisuudessa ammattimaista otetta. Tutkimukseen kerättiin kuntien työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja kuntalaisten ajatuksia kuntakentän tulevaisuudesta.
Linja on että poliittisilla päättäjillä on oma roolinsa ja ammattijohtajilla omansa. Kokonaisuuksien ymmärtäminen ja yhteistyökyky koettiin kaikkein tärkeimmiksi johtajuuden merkeiksi.
Joitain luottamusmiespaikkoja voisi ajatella ammattimaisiksi. Esimerkiksi Lahden kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajuudet ovat tällaisia. Kokopäiväduuneja, ei niitä pitäisi muiden töiden ohella joutua hoitamaan, etenkään suurkunnan ohjaimissa. Nykyinen tilanne on johtanut virkamiesvaltaan. Kaupunginjohtaja ja konsernijohtaja pyörittävät pientä piiriään…
Lahtelainen toimialajohtajamalli joutuu kuntafuusiossa kovalle koetukselle. Uudessa organisaatiossa siitä syntyy pullonkaula. Suunnitelman torsoutta lisää se, että uudessa kuntamallissa sosiaali- ja terveyspuoli on jäämässä ennalleen. Lahden kannalta se sektori on muhkein osa budjetista. Samoin jos koulutuskonserni jää entiselleen itsenäiseksi, syntyykö siitä tarpeeksi hyötyä uudessa kunnassa. Vai peitelläänkö tässä jotakin, käytännössä sote- piirien jääminen lähes nykyisilleen takaa sen ettei naapurikunnilla ole tarvetta luopua itsenäisyydestään.
Tutkimuksessa vastaajat kokivat kunta-alan suurimmiksi muutosvoimiksi vuoteen 2025 mennessä palvelurakenteen muutoksen, väestörakenteen muutoksen ja kuntatalouden haasteet.
Siinä sitä riittää johtamista, ammattilaisillekin. Kun kohta Lahti on rajojaan suurempi kunta, ongelmaksi saattaa tullakin mistä kovia ammattilaisia Lahteen ja millä heidät saa täällä pysymään.
Vappupuhe 1.5.2010
Lahden kauppatori
Arvoisat vapunviettoon kokoontuneet kuulijat, hyvät toverit!
On jälleen vappu, jota nykyään suomalaisen työn muistopäiväksi kutsutaan.
Suomalainen työ on pian muisto vaan. Ei riitä, että sitä on siirretty ulkomaille, halpamaihin. Ei riitä, että kansainvälinen taantuma nujertaa sitä. Sekään ei riitä, että hallitus tekee riittämättömiä maahanmuuttopoliittisia päätöksiä – myöhässä tai ei ollenkaan – ja heikentää suomalaisen työn merkitystä.
Ovelimmat päättäjät pyrkivät sukkuloimaan välissä, kantaa ottamatta ja kenenkään mieltä pahoittamatta.
Keskustelua maahanmuutosta pitää voida harjoittaa avoimesti ja siinä on sallittava erilaiset mielipiteet. Hallituksen suunnitelma luopua tarvehankinnasta kolmansien maiden työntekijöiden osalta voi avata mahdollisuuden entistä suuremmalle halpatyövoiman käytölle ja jopa ihmiskaupalle, jos valvontaa ei tiukenneta.
Ei maahanmuutto luo rasismia jos lainsäädäntö on kunnossa. Lain on oltava sama niin suomalaiselle kuin maahanmuuttajallekin.
Taantuma vaikuttaa teollistuneisiin maihin erittäin voimakkaasti. Maailman talous supistui viime vuonna enemmän kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen.
Rahoitussektorin tilanne on vielä vakava.
EU:ssa pohditaan näillä hetkillä miten Kreikka pelastetaan kriisistään niin ettei siitä muodostu esimerkkiä hulttiomaisesta taloudenpidosta joka pelastetaan muiden EU-maiden rahoituksella. Nyt on syytä toistaa: KREIKKA, KREIKKA, KREIKKA, älä tuhoa euroa ja koko eurotaloutta. Elämme juuri nyt EU:n suurinta talouskriisiä, jonka vaikutukset ulottuvat Suomeenkin. Joudumme miljardien maksumiehiksi samaan aikaan kun itse velkaannumme kriisitaloudeksi.
Hyvät kuulijat,
Tuotantokapasiteetin käyttöaste on alhainen ja työttömyysaste on voimakkaassa nousussa. Elvyttävä raha- ja finanssipolitiikka ei jatku valtiovarainministeriön mielestä pitkään.
Maailman laajuinen talouskriisi on iskenyt Suomen työmarkkinoihin. Finanssielvytys ei ole onnistunut pysäyttämään tai edes hidastamaan työllisyyden alenemista. Taantuman seurauksena on menetetty lähes satatuhatta työpaikkaa ja määrä uhkaa kaksinkertaistua. Työttömyyden kasvua on hillinnyt siirtymä työvoiman ulkopuolelle jolloin työttömyyden kasvu on tilastollisesti keventynyt.
Elvytyksen tehottomuus johtuu sen painottumisesta valtaviin veronkevennyksiin hyvin toimeentuleville. Suoraan työllistävälle menoelvytykselle ja työvoimapolitiikalle on annettu pieni sivurooli. Taantuman suurimpia kärsijöitä ovat pitkäaikaistyöttömät ja muut vaikeasti työllistyvät siis nuoret ja ikääntyneet.
Kaikille osapuolille on käymässä selväksi, että työmarkkinoilla olisi tarvittu juuri nyt perinteinen TUPO-ratkaisu.
Hallitusohjelman mukaisesti työllisyystoimien määrää mitoitettaessa tulee ottaa huomioon työllisyyskehitys. Hallituskauden alussa tämä tarkoitti toimien ja virkojen vähentämistä julkisella sektorilla, nyt hallituksen pitäisi lisätä rahoitusta ja työpaikkoja. Työvoimapolitiikassa on käännettävä rajusti suuntaa suoraan työllistämistukeen julkiselle sektorille.
Työllistäminen on jätetty unelmien varaan. Hallitus odottaa orastavan kasvun hoitavan ongelmat. Korkealle päästettyä työttömyyttä on vaikeaa ja kallista alentaa. Tammikuussa pitkäaikaistyöttömiä oli jo 50 000. On syytä vaatia hallitukselta lisäbudjetteihin ja ensi vuoden budjettiin lisää euroja. Siksi määrärahoja on lisättävä 300 miljoonaa vuodessa työllistämiseen ja koulutukseen.
Kaikille peruskoulun päättäville on annettava oikeus aloittaa opinnot ammatillisessa koulutuksessa, lukiossa tai erityistoimissa saman vuoden aikana riippumatta opiskelijapaikka kiintiöistä.
Ammatillisesta koulutuksessa valmistumassa olevien nuorten opiskeluoikeutta on jatkettava vuodella, jotta nuoret välttäisivät työttömyyden. Ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijamäärissä sallitaan väliaikaisesti joustoa. Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen hankintaa lisätään ja samalla markkinoilta poistetaan ammattitaidottomat koulutuksen tarjoajat. Otetaan käyttöön uusi työvoimapolitiikan perälautamalli, jossa työvoimapolitiikan toimenpiteiden piirissä oleville työttömille annetaan tietyn määräajan, esimerkiksi 3 kk:n sisällä toteutuva takuu työpaikasta.
Elinikäinen oppiminen on kehittymistä arjen ja työn erilaisissa tilanteissa sekä koulutukseen osallistumista. Elinikäinen oppiminen alkaa jo ennen oppivelvollisuutta ja jatkuu koko eliniän. Perheet, työpaikat ja arjen sosiaaliset ympäristöt ovat tärkeimpiä elinikäisen oppimisen mahdollistajia tai esteitä. Yksilölle ja yhteisölle oppiminen luo keinoja selviytyä ympäristön muutoksissa. Elinikäinen oppiminen ehkäisee myös syrjäytymistä. Poliittisen päätöksenteon mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen ovat merkittävät. Julkinen valta luo toimillaan tarjontaa ja mahdollisuuksia! Suomi on puoli vuosisataa määrätietoisesti laajentanut koulutusmahdollisuuksia.
Hyvät toverit!
Toivottavasti vuoden päästä, seuraavana vappuna, vietämme kasvavaa ja laajenevaa suomalaisen työn päivää. Taistelu suomalaisen työn puolesta jatkuu. Muistorikasta vappua itse kullekin säädylle.
TERVEYSPALVELUISTA TULI PELKKÄÄ BUSINESTA
Kunnat ja kaupungit ovat ulkoistaneet terveyspalveluja vauhdilla 2000-luvun jälkeisen ajan. Nyt noin 400 000 ihmisen terveysasemapalvelut on yksityistetty, päivystysten työtunneista peräti yli 60 prosenttia. Tutkimukset – kuten viimeisin Kunnallisalan kehittämissäätiön ”Toimiiko kilpailu lääkäripalveluissa (2010)” – ovat kertoneet karua kieltä kuntien terveyspalveluiden toimivuudesta. Terveydenhuollon ulkoistaminen ja yksityistäminen eivät ole tuoneet kunnille säästöjä, vaan jopa lisänneet kuluja. Kilpailutus ei ole myöskään laskenut kustannuksia, vaan lähinnä nostanut hintoja.
Tutkimusten mukaan kuntien ulkoistamat terveysasemat tuottavat vähemmän terveyspalveluita kuin kuntien omat terveysasemat. Noin kolmannes kuntien johtavista ylilääkäreistä arvioi, että ulkoistamisesta on tullut huomattavia lisäkustannuksia. Kilpailutus ei myöskään ole alentanut palvelujen hintoja vaan päinvastoin. Ylilääkärit ovat kokeneet, että kilpailutus on jopa nostanut hintoja.
Milloinkahan Lahden todellisista terveydenhuollon menoista saadaan tarkempaa tietoa?
VÄHEMMÄN PALVELUITA
Terveysasemilla on nyt vähemmän palveluita. Esimerkiksi Kouvolan alueella tehty tutkimus kertoo, että ulkoistetuissa paikoissa on jopa 40 prosenttia vähemmän palveluita väestölle kuin on kunnan omilla terveysasemilla.
Ulkoistetuilla terveysasemilla on vähemmän lääkäreitä töissä, ja nämä myös lähettävät useammin potilaita erikoissairaanhoidon kalliisiin jatkotutkimuksiin kuin kunnan omat lääkärit. Reppufirmalääkärit eivät tunne alueen omaa jatkohoitojärjestelmää. Se tulee kunnalle kalliimmaksi ja potilaita juoksutetaan turhaan.
Kunnat ovat ajautuneet terveyspalveluiden oravanpyörään. Ei ole saatu palkattua lääkäreitä.
Jotain pitäisi oppia. Voisiko yksityisten firmojen tarjoamaa joustavuutta levittää myös kunnalliseen terveydenhuoltoon? Voisiko terveyskeskuslääkärin työstä tehdä houkuttelevampaa? Voisiko kunnankin lääkäri vaikuttaa työmääräänsä ja työoloihinsa? Nythän lääkärit valitsevat mieluummin reppufirman joustoineen kuin byrokraattisen kunnallisen viran.
REUMAN FARSSI
Reumasäätiön sairaalan kohtaloksi muodostui raha – tilausten puute. Säätiö piti uhrata markkinatalouden alttarille. Ilmeisesti reumasairauksista on löydettävä bisnes sen jokaisesta eri muodosta. Rahaa riittää yritysten tukemiseen ja takaamiseen on vaikka kuinka paljon.Reuman pelastusoperaatio oli aikamoinen vaalishow, Kaikki tiesivät, että viikkoa ennen konkurssia ei enää pelasteta mitään. Ihmettelen sosiaali- ja terveysministeriön, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja Kelan hallituksen saamattomuutta tässä asiassa. Kansanedustajat informoivat ministereitä myöten jo pari vuotta siitä että näin voi käydä. Viime kyselytunnilla eduskunnassa oli oikea poliittinen farssi: kaikki saivat sanoa kuinka huolestuneita asiasta olivat vaikka tiesivät että konkurssi oli jo päätetty.
SEURAAVANA VANHUKSET?
Oravanpyörä pyörii vinhasti. Joku kerää hyvät eurot kansalaisten terveyden rahastamisesta. Markkinatalousideologian mukaan yksityinen yhtiö toimii kaikissa olosuhteissa tehokkaammin kuin julkinen palvelu. Tämä on uskomus. Sen tueksi ei löydy faktaa. Se halveksii julkisen vallan palveluksessa olevia työntekijöitä. Markkinataloudesta nauttivat poliittiset päättäjät, lähinnä oikeistopuolueissa, pitävät kehityssuuntaa normaalina ja suositeltavana – valtionvarainministeripuolue etunenässä. Nyt mukaan ovat terveysbusinekseen tulleet ulkomaiset pääomasijoittajat. Kysymys on laajasta ja tuottoisasta bisneksestä. Seuraavaksi isketään vanhusten palveluihin? Vanhusten ongelmista löytyy monta erikoisalaa bisneksen alttarille.
IHMEITÄ JA ISÄNNÄN ÄÄNTÄ ODOTELLESSA
Teolliset työpaikat pakenevat Suomesta. Paperi- ja telakka-alan viime päivien uutiset syventävät sitä suuntaa, joka on viemässä teollisuuttamme ulkomaille. Kyseessä on suuntaus, jonka seuraukset ovat yhteiskunnallemme liian kalliit ja kohtalokkaat.
Teollisuuden työpaikkojen menettäminen koskettaa myös laajoja alihankintaketjujakin. Työttömyys on kuin laajeneva syöpä.
Teollisten työpaikkojen irtisanomisissa on yhteistoimintalaki osoittanut toimimattomuutensa. Yt-neuvotteluja on pidetty kuin teatterissa näytöksiä: tulokset on isännän pöydissä päätetty jo aikoja sitten. Omistaja päättää, sillä selvä.
Valtionyhtiö Finnair on mustannut mainettaan määrätietoisesti jo pidemmän aikaa. Valtion omistajaohjaus on ollut aivan hukassa: asiasta vastaava ministeri Jyri Häkämies (kok) on tuntunut kovin yllättyneeltä tilanteesta, mutta onneksi ehdotti ulkopuolisen selvityshenkilön nimeämistä matkatavarakiistaan. Parempi isännän ääni myöhään kuin ei milloinkaan.
Toinen valtionyhtiöiden murheenkryyni VR on kärsinyt paukkupakkasten kourissa. Kun junavaunut törmäilevät asemalla hotellinseiniin, ja syy on Suomen leveysasteille sopimaton kalusto, olisi jälleen isännän äänen aika. Kaiken lisäksi VR on tunnetusti kykenemätön tiedottamaan asioista. Tänä päivänä suuren yrityksen viestintätaidottomuus on ihmeteltävää.
Hallituksen panokset ovat olleet Suomen työrintamalla vähissä. Se vanha kunnon Hyvinvointivaltio on aikansa elänyt. Hallitus lähtevän puheenjohtajansa johdolla tuntuu odottelevan ihmettä tapahtuvaksi. Ei tarvitse olla ennustajaeukko, kun voi todeta että sellaista ihmettä ei markkinatalouden riemuissa tapahdu. Työttömyydestä on tullut pysyvä ongelma. Ratkaisuja on vaikea löytää saatikka toteuttaa, mutta rajuun haasteeseen on pyrittävä löytämään keinoja – menokehyksiä uhmaten. Ennen kaikkea korvaavia työpaikkoja on pystyttävä luomaan maksoi mitä maksoi.
VAIKEAA ON PÄÄTÖKSENTEKO
Luottamusmiehen rooli nykypäivän päätöksenteossa on vaikea. Minut valitaan valtuustoon Lahti- nimisessä kaupungissa. Tehtävänäni on toimia paikallisen väestön, esimerkiksi Launeen asukkaiden viihtyisän ympäristön puolesta. On mietittävä sopiiko esimerkiksi moottoritie keskelle vilkkainta kaupungin osaa. Jos äänestäjiesi mielestä ei sovi, niin sitten toimit sen mukaan. Näin on toimittukin ja kannatusta on tullut. Näin valtuutetun rooli toimii: ajat sitä mitä lupaat äänestäjillesi. Pätee yleisesti kaikkeen. Näin terveesti ajattelee varsinkin uusi tuore valtuutettu. Mutta…
Jos aiot olla kunnon poliitikko, niin sinun tulee vähintään kolmesti kieltää äänestäjäsi ja noudattaa sitä käskyä mitä ylhäältä annetaan. Käyttäytymiseesi kytkeytyy monta sellaista asiaa, jotka liittyvät jatkomahdollisuuksiisi. Et olekaan enää äänestäjäsi armoilla vaan kunnon pelimiehenä tai -naisena: ymmärrät median kaikkivoivan merkityksen.
Virkakoneisto suoltaa sitä mitä talouselämä vaatii. Me tarvitsemme moottoriteitä, paikallisteitä, kevyenliikenteen teitä, kouluja eri asteille ja ammateille. Pysyykö tavallinen valtuutettu ja lautakunnan jäsen mukana kaikessa siinä päätöksenteossa mitä nykyään vaaditaan? En ihmettele kaupunkimme tilannetta päätöksenteon suhteen: Muutama johtava virkamies suunnittelee ja päättää siitä mitä esitetään kaupunkimme parhaaksi. Me arvokkaat luottamusmiehet sitten nöyrästi päätämme tehdä niin kuin… on esitetty.
Montako euroa valtuusto pääsi muuttamaan varsinaisessa budjettikokouksessa kaupunginhallituksen esitystä? Ei euroakaan. Valtuuston rooli oli nolla euroa. Tulee jotenkin mieleen siltainsinööri Jaatisen metkut elokuvassa Onnellinen mies; valtuutetut eivät paljoakaan pistä rataa ”rullalle”. Löytyvät tahot, jotka hoitavat hommat toisin? Meille on muodostunut konsensus, jossa ylin päätöksentekoelin eliminoidaan kädettömäksi.
En ihmettele nuorten politiikan vihaamista, ei pääse vaikuttamaan!
Päijät-Hämeen liitto on vuosien saatossa antanut paljon tehtäviä kansanedustajille, jotka pitää hoitaa eteenpäin valtion budjettien kautta toteutukseen saakka. Maakunnallisia aloitteita oli nyt 20 kpl. Paljon puhuttu ja kiistelty Lahden ohitie, vt 12, on ollut joka syksyn ja joulukuun esitysten ja äänestysten kohde valtion budjettia hyväksyttäessä. Näin oli nytkin. Ne, jotka tietä kannattivat paikallisesti, äänestivät vastaan, ja me jotka vastustimme tietä, äänestimme puolesta. Edellisen hallituksen aikana äänestivät kokoomus ja vasemmistoliitto käsi kädessä tien puolesta. Demarit ja kepu vastustivat. Nyt oltiin päinvastoin. Kaikki maakunnalliset hankkeet kaatuivat hallituksen voimin, poikkeavuuksia ei sallittu. Herää kysymys, miksi maakuntaliitto tekee valtavan määrän aloitteita, joita hallituspuolueiden kansanedustajat eivät hyväksy äänestyksissä.
Ennakkosensuuri joissakin maakunnissa on sellainen, ettei yhteisiä maakunnallisia aloitteita tehdä. Sitäkö aloitteita väheksyvät kirjoitukset Päijät-Hämeessäkin merkitsevät? Hallituspuolueiden kansanedustajat vastustavat maakunnallisia hankkeita jollei niille ole saatu ennakkohyväksyntää ministeriöistä.
Mutta maakuntahallituksessa kannattaa ainakin keskustella. Oppositio äänestyttää aloiteet sitten taas ensi joulukuussa.
VEROUUDISTUS HEIKENTÄÄ KIRJANPITÄJIEN TYÖOLOJA
Yleensä lainsäädännön muuttaminen edistää ja kehittää eri alojen tulevaisuutta. Toisin voi käydä käytännössä,esimerkiksi veroasioissa.
Tilitoimistoissa työjakso kulkee aina n. puolitoista kuukautta ajasta jäljessä. Tammikuun kirjanpito siis on tehty aina maaliskuun 15. päivään mennessä, jotta arvonlisävero ehtii maksuun ajoissa. On hyvä muistaa, että tilitoimistotyöntekijä hoitaa usein parinkymmenen yrityksen kirjanpidon kuukausittain. Aikataulu hetkestä jolloin kirjanpitomateriaali tulee kirjanpitäjän käyttöön, aikaan kun valvontailmoitukset pitää olla valmiit, on hyvin rajallinen.
AIKATAULUT AIKAISTUVAT
Tulevien verouudistusten yhteydessä aikataulu kiristyy jo normaalin kotimaan kirjanpidon osaltakin muutamalla päivällä. Ulkomaankaupan ja käännetyn arvonlisäveron ilmoitusvelvollisuuden aikataulut muodostuvat tilitoimistojen kannalta ongelmaksi. Näiden ilmoitukset pitäisi jatkossa olla perillä jo kirjanpitokuukautta seuraavan kuukauden 20. päivään mennessä. Tämä on tilitoimistojen, varsinkin sellaisten joilla on useampi ulkomaankauppaa käyvää asiakasta, kannalta lähes mahdotonta. Materiaali tulee asiakkailta harvoin ennen 20. päivää tilitoimistojen käyttöön. Useiden asiakkaiden kirjanpitoon täytyy myös odottaa kirjanpitokuukaudelle kohdistuvat laskut ennenkuin kirjanpitoa kirjataan, eivätkä laskut ole välttämättä siihen mennessä edes tulleet. On kohtuutonta vaatia tilitoimistoja aikaistamaan aikataulujaan lähes kuukaudella.
Kirjanpitäjille kohtuuttomien säännöksien lisäksi verouudistuksessa puhuttavat myös sanktiot myöhästymisestä.
RANGAISTUS VÄHENTÄÄ OIKEELLISUUTTA
Myöhästymisseuraamukset on säädetty nyt todella korkeiksi ja säännöt tiukoiksi. Vaikka maksut olisivat suoritettu ajoissa, saattaa joko tapahtuneen kirjausvirheen tai myöhästyneen ilmoituksen takia tulla sanktioita. Erityisesti kausiveroilmoituksen korjaamiseen liittyvä rangaistusmaksu on kohtuuton. Kirjanpitäjän tarkoitus on omalta osaltaan pitää huolta siitä, että yrityksen kirjanpito noudattaa hyvää kirjanpitotapaa, on lainmukainen ja myös palvelee yritystä vertailutiedoillaan. Virheen sattuessa ennen on ollut mahdollista oikaista virhe oikealle kuukaudelle, jolloin kirjanpito hyödyttää kaikkia eniten. Nyt käyttöönotettava rangaistusluonteinen maksu korkoineen tulee väistämättä heikentämään kirjanpidon oikeellisuutta.
Virheet tullaan korjaamaan eri kuukaudelle, jolloin koroilta vältytään, mutta kirjanpito ei enää vastaa samaa tasoa kuin aiemmin.
Verouudistuksen tarkoituksena ei ole heikentää työoloja. Siksi uudistusta tehtäessä on pidettävä huolta siitä, että uudistus vie eteenpäin.
OIKEAT HENKILÖT HOITAMAAN
Verot ovat niitä joita yhteiskunta tarvitsee pysyäkseen toimivana, verojen maksu on tärkeä asia sekä valvonnan että oikeellisuuden kannalta. Verotusta ollaan siirtämässä kulutuksen ja palvelujen kautta maksettaviksi yhä enemmän. Verojen maksatus kirjanpitoineen nousee tärkeäksi palveluksi niin kansalaisten kuin pienten- ja keskisuurten yritysten kannalta. Kuinka moni hieno juttu kaatuu kun ei hallita verojuridiikkaa, eikä palkata ammattihenkilöitä toimijoiksi. Tämä on myöskin lainsäätäjän tarkoitus, sitä pitää valvoa ja nostaa ongelmat esiin.
YHDYSKUNTAJÄTEHUOLTO UUSIEN HAASTEIDEN EDESSÄ
Kuka kärrää jätteet kaatopaikalle, kuka ne hävittää ja kuka vastaa siitä, että päästöjä vähennetään? Näitä ja monia muita visaisia kysymyksiä ratkotaan jätelakimme kokonaisuudistuksessa, joka on parhaillaan tekeillä.
Ilmastonmuutos ja päästöt ohjaavat jätehuoltomme tulevaisuutta. On itsestään selvää, että päästöt tulee saada alas sekä jätteidenkäsittelyssä että keräilyssä ja kuljetuksessa.
Ympäristöministeriön työryhmä selvittää lain kokonaisuudistusta. Vaikeimpia kysymyksiä on yhdyskuntajätehuollon järjestäminen, eli kotitalousjäte ja siihen rinnastettava esim. palvelu- ja elinkeinotoiminnan jäte. Vaihtoehtoina ovat mm. yksityistäminen, kunnallinen jätehuolto tai nykyinen malli, jossa osa huollosta on kunnan vastuulla.
Kunnan ja kuntalaisen kannalta paras malli on se, että kaikki yhdyskuntajäte on kunnan jätehuollossa. Yhdyskuntajätehuollon vastuut, velvoitteet ja myös oikeudet tulee määrittää selkeästi kunnan vastuulle. Kunnan järjestämä jätteenkuljetus tulee päättää ainoaksi järjestelmäksi yhdyskuntajätteen keräilyn ja kuljetuksen osalle. Jätteen käsittely ja verokohtelu tulee säätää yhdenmukaiseksi ja tasapuoliseksi kaikille toimijoille.
Yhdyskuntajätehuolto on kuntalaisten peruspalvelu. Palvelun on toimittava markkinatilanteista välittämättä ja oltava saatavilla kaikkialla kustannuksiltaan kohtuullisina. Nykyisin yksityisen jätteenkuljetuksen hinnoittelu on rajusti ylihinnoiteltua.
Jätelaitosyhdistys (JLY) laski kuljetuksen osuuden jätemaksuissa 38 Suomen kaupungissa, ja vertasi hintaeroa kunnan kilpailuttaman ja yksityisiltä yrityksiltä sopimusperusteisesti tilattavan kuljetuksen välillä. Suomalaiset maksavat jätteenkuljetuksista vuodessa arviolta 33 miljoonaa euroa ylihintaa yksityisille kuljetusyrityksille. Kunnan järjestämä kuljetus olisi 29 prosenttia edullisempaa kuin suoraan yksityisiltä tilattu.
Jäteveron korotusta ei voi suorittaa ennen kuin epätasapuolinen kohtelu on laissa korjattu. Nyt ainoastaan kuntien kaatopaikoille tuodusta asumisessa syntyvästä ja siihen rinnastuvasta jätteestä kannetaan veroa. Sama jäte sijoitettuna yksityiselle kaatopaikalle on taas verotonta.
Selkeä kunnan kokonaisvastuu jätehuollossa mahdollistaa investoinnit materiaalikierrätykseen ja energiahyödyntämiseen, jolloin kaatopaikkasijoitus saadaan alle 10%:n viimeistään vuoteen 2020 mennessä. Alueellinen jätekuljetuksien kilpailutus julkisina hankintoina vähentää merkittävästi ympäristön kuormitusta, säästää kustannuksia ja on reilu ja tasapuolinen uusillekin toimijoille.
Kuntien jätelaitoksien palvelutarjonnan on voitava olla myös elinkeinoelämän käytössä, koska korvaavaa palvelua ei ole kaikkialla.
PELASTAAKO ILMASTOPOLITIIKKA VAI JARRUTTAAKO KEHITYSTÄ?
Tänä päivänä ilmasto- ja ympäristöasiat ovat korkealla arvoasteikossa kaikessa julkisessa toiminnassa. Ei löydy valtiota, maakuntaa, kuntaa, jossa ei otettaisi näitä asioita vakavasti.
Siirtyminen vähäpäästöiseen yhteiskuntaan edellyttää ilmastonäkökulman huomioon ottoa osaksi kaikkea politiikkaa. Ilmastonäkökulma on otettava mukaan päätöksentekoon kaikilla aloilla ja tasoilla. Monet rakenteet ja käytännöt on uudistettava. Päätöksenteon tueksi on saatava riittävästi tutkimustietoa.
Ilmastomuutoksen vakavuus näkyy käytännössä politiikan painopisteissä ja päätöksissä. Siirtymä vähäpäästöiseen yhteiskuntaan on yksi suurimpia murroksia ja edessä olevat muutokset edellyttävät poliittista johtajuutta. Hallituksen, ministeriöiden ja muun valtionhallinnon ylimmän johdon on sitouduttava ilmastonsuojelun edistämiseen kaikessa toiminnassa. Ei riitä pelkkä ilmastopoliittinen asiantuntija valtioneuvostossa, vaan se on enemmänkin kenttätyötä ylemmän tason antamien resurssien puitteissa. Mielenkiintoista on nähdä, mistä löytyy budjetin kehyksiin valtavat määrät euroja, mitä tämä "uusi" toiminto maksaa. On odotettavaa, että lasku sysätään valtiolta kunnille, yrityksille ja yksityisille kansalaisille.
Verotus on avainsana: jos kulutat, niin maksat. Tämä näkyy asumisen kalleutena jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Jos lämmität eri vaihtoehdoilla, niin lasku tulee joko energian käytön tai rakennusteknologian hinnassa. Varmaa on, että kaikki kallistuu. Nyt jo puhutaan korkean teknologian asumisesta, missä ilma pysyy puhtaana. Mutta kenellä on varaa maksaa nousevat kustannukset?
Asuminen tulee olemaan yksi kulminaatiopiste. Ajetaanko ihmiset harvaanasutuilta seuduilta keskuskuntiin, jolloin ratkeaa moni muukin palvelukustannus? "Uusikunta-aatoksissa" joku virkamies voi tehdä pelkistettyjä esityksiä miksi kaikki palvelut pitää keskittää. Siihen löytyy nyt oikein valtiovallan tahto. Meillä täällä Päijät-Hämeessä on perusteltua, että sysmäläiset ja hartolalaiset keskittävät kaikki toimensa Heinolaan ja muut kunnat Lahteen. Ehkä Asikkala voisi olla jokin palvelupiste maakunnan läntisille pohjoisosille. Riippumatta siitä tuleeko uusikunta vai ei.
Ilmaston muutos vaikuttaa myös liikennepolitiikkaan voimakkaasti. Maakuntaamme etäisyydet ovat pitkiä äärilaidoilta keskuksiin. Nyt ollaan autokantaa uusimassa vähäpäästöiseen suuntaan. Pelkästään se maksaa paljon. Autojen hinnat ovat jossakin mielessä siedettäviä. Kun markkinat normalisoituvat niin hintatasokin löytää suunnan ylöspäin.
Toinen asia ovat polttoainekustannukset. Elämme vielä vuosikymmeniä bensan hintaan kytkeytyvän kulutuksen varassa. Mitään äkkinäisiä keksintöjä ja muutoksia polttoaineissa ja sen verotuksessa ei tule. Ollaan Nesteessä vielä pitkään kiinni!
Tavallisen kuluttajan kannalta on tietysti hienoa, että ympäristömme ja ilmastomme ovat puhtaita. Ainoa ongelma ovat kustannukset: Muistettava on, että kaikissa ostamissamme tuotteissa, palveluissa ym. on "hiilinielu" joka nostaa hintatasoa. Näkyykö tämä kaikki eläkkeiden ja palkkojen nousuna samassa suhteessa? Tarvitsemmeko paremman toimeentulon pystyäksemme maksamaan nousevat ympäristökustannukset?
MIKSEI RUOAN HINTA LASKE?
Kaupparuoan arvonlisäveroa laskettiin sovitusti lokakuussa 17:sta 12 prosenttiin. Alentamisen luvattiin laskevan ruoan hintaa 4,3 prosenttia: mm. K-ryhmä tiedotti, että se on sitoutunut viemään arvonlisäveromuutoksen täysimääräisenä hintoihin.
Kokemukset kaupan kassalla eivät kuitenkaan ole vakuuttaneet. Ruoan hinta ei ole laskenut, vaan joissain “tarralapputapauksissa” jopa noussut.
Kupletin juoni oli klassinen. Tuotantokustannusten nousu osattiin siirtää ruoan hintaan täysimääräisesti, mutta kustannusten laskettua ei ruoan hinta ole seurannut perässä. Ennen kuin alv-alennus toteutettiin, nostettiin hintoja muutaman vuoden ajan. Tilastojen valossa elintarvikkeiden vähittäismyyntihinnat nousivat viimeisen kahden vuoden aikana 11,5 %:n luokkaa.
Vertailtaessa muun Euroopan hintoihin, Suomi on kärkipäässä. Meillä ruoan hinta on noussut viitisen prosenttia enemmän kuin EU:n alueella yleensä. Veroalennustenkin jälkeen Suomen ruoka on jopa 15 % kalliimpaa kuin muualla Euroopassa.
On merkillistä, että vaikka esimerkiksi vehnän tuotantokustannukset eivät ole nousseet kuin pari prosenttia, vehnäjauhot ovat kallistuneet parin vuoden aikana 55 %. Kuka kerää katteet, elintarviketeollisuus, kuljetus, kauppa? Jossain joku vetää välistä.
Suomessa 76 prosenttia päivittäistavarakaupasta kuuluu kahdelle ryhmittymälle, S- ja K-kaupoille. Kaupan keskittyminen kahdelle suurelle ei ole kuluttajan kannalta ollenkaan edullinen asia – vaikka bonuskorteille meidät on jo opetettu ja pitämään ruokatili uskollisesti oikean värisen kaupan kassassa. Kahden suuren markkinoilla kilpailu ei toimi parhaalla tavalla. Osapuolet tietävät täsmälleen, mitä markkinoilla tapahtuu. He tuntevat kilpailijoidensa heikkoudet ja vahvuudet. Kilpailijoiden reaktiot jokaiseen omaan ratkaisuun tiedetään etukäteen. Ei ollut Lidlilläkään asiaa maan markkinoille. Ulkomaisia ja pienempiä kauppoja on marginalisoitu mm. kaavoituksen turvin.
Markkinatalouden mekanismiin kuuluu luontevasti se, että kaksi suurta toimijaa tekee yhteistyötä jossain vaiheessa kilpailua. Rumasti sanottuna toimii kartellissa, kuten narahtaneet asfaltintekijät joku aika sitten.
Suurten kaupparyhmien sopimussysteemiä on vaikea todistaa, epäilyjä kuitenkin voi esittää. Kun kauppa ja elintarviketeollisuus sopivat keskenään neljän kuukauden välein millä hinnalla tavaraa ostetaan, voidaan kyllä puhua kartellihengestä.
Kaupparyhmittymät väittävät etteivät katteet ole kasvaneet viimeisten vuosien aikana. Silti ruoan hinta on kova, kauppa keskittyy eikä valtiokaan saa enää verotuloja. Markkinatalouden matematiikka on ihan kuitti.
ONKO PREKARIAATISTA YHTEISKUNTALUOKAKSI?
Työelämän kuva Suomessa on rajusti muuttunut. Reilusti yli puolet uusista alkavista työsuhteista on muita kuin jatkuvia kokoaikaisia työsuhteita. Pätkä- ja silpputyön tekijöistä eli prekariaatista on tullut yhteiskunnan työelämän arkipäivää. Valitettavasti, sanovat monet. Sillä siihen arkeen kuuluu usein huonosti palkattua työtä ja surkeita työoloja. Säännöllisen epäsäännöllinen työ tuottaa sosiaalista ja taloudellista turvattomuutta – rankimmillaan se tuottaa työssäkäyviä varavaraisia.
Pätkittäisen työn suuri ongelma on työn väliin jäävät työttömyysjaksot: sosiaaliturvajärjestelmämme ei pysty turvaamaan pätkätyöntekijöiden toimeentuloa.
Prekariaatissa naisilla on erityisen suuri osuus. Valtaosa pätkä- ja silpputyötä tekevistä ovat palvelu- ja hoivasektorilla työskenteleviä naisia.
Pätkätyöläinen joutuu taistelemaan epävarmuuden, toivon ja pelon välimaastossa. Kun ei tiedä riittääkö toimeentulo, työ, ei tiedä myöskään tulevasta. Kilpailu toimeentulosta vie työkulttuuria epämielekkääksi. Töihin tullaan sairaanakin, työlle annetaan kaikki mahdollinen koska siitä on taisteltava, pidettävä kiinni. Talouden ylivalta on taittanut solidaarisuudelta selän. Työvoiman dynaamisuus on alistettu yrityksen ehdoille, solidaarisuus on kadonnut talouden ylivallan edessä.
Tilaisuus tekee myös kehnon työnantajan. Huonot työehdot muuttuvat normaaliksi käytännöksi, kun taloudellinen tilanne ja työelämän muutos antaa sille tuen: prekariaatin muodostumisessa on kyse myös työnantajapuolen vastuusta ja moraalista. Siksi ammattiyhdistysliikettä on jo pitkään huudettu apuun.
Ammattiyhdistysliikkeellä on edessä todellinen kasvojenpesu, mikäli se haluaa edelleen toimia perinteisen missionsa, palkansaajien etujen ajajana. Ay-liike on pitkään keskittynyt lähinnä vakinaisten, kokoaikaisten työpaikkojen edistämiseen ja pätkätyön käytön sääntelyyn. Tärkeä tehtävä sinänsä, muttei enää riittävä tavoite.
Ay-liike on pätkä- ja silpputyöhön jo puuttunutkin, mutta perin maltillisesti, barrikadeille nousematta. Se on ajanut mm. pätkätyöntekijöiden työttömyysturvan parantamista, palkkaverotuksen keventämistä pienituloisilta ja osittaisen hoitorahan korottamista.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly määrittelee ay-liikettä “puolustukselliseksi, turvallisuus- ja uudistusliikkeeksi.” Se ei pätkätyöläisen korvissa kuulosta kovin houkuttelevalta: prekariaatin edunvalvonta vaatii rajumpaa radikaalisuutta, uutta ajattelua ay-liikkeeltä.
Uudistuksia on jaksettava ajaa voimakkaasti. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa on parannettava niin, että sen piiriin pääsisi nykyistä helpommin. Soviteltua päivärahaa on laajennettava prekariaattia tukevaksi, paremman toimeentulon turvaksi.
Ay-liikkeen saavutukset palkansaajien edunvalvonnassa ovat kiistattomia. Ajat ovat vaan muuttuneet. Edunvalvojien on vastattava uusiin haasteisiin. Uutta solidaarisuutta on ryhdyttävä rakentamaan. Helpottaisikohan ay-liikkeen taistelua jos prekariaatti miellettäisiin yhteiskuntaluokaksi?
